Lapin sota 1944-1945

Suomalaiset joutuivat jatkosodan hävittyään taistelemaan Neuvostoliiton määräyksestä entisiä aseveljiään, saksalaisia vastaan. Lapin sodan merkitys oli suuri.

Sotien aikana pienten valtioiden on tasapainoiltava suurvaltojen välillä. Valtioiden keskinäisessä yhteistyössä ja valtasuhteissa tapahtuu muutoksia sodan kulun mukaan. Näin kävi myös Suomelle, joka välttyäkseen sodan jatkumiselta Neuvostoliittoa vastaan pakotettiin uuteen sotaan, tällä kertaa Suomessa olevia saksalaissotilaita vastaan. Talvisodan jälkeen Suomelle oli jäänyt ainoastaan kaksi realistista vaihtoehtoa, kun Hitlerin Saksa marssi Tanskan jälkeen Norjaan, eikä Neuvostoliitto hyväksynyt Suomen suhteiden tiivistymistä Ruotsin kanssa. Suomen puolustuksen kannalta oli pienempi paha ryhtyä Saksan rinnalla hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan kuin joutua Saksan ja Neuvostoliiton välisten taistelujen näyttämöksi.

Lapin sodan alku 

Jatkosodan aikana Suomi ja Saksa tekivät yhteistyötä, vaikka valtioiden välillä ei ollut virallista sopimusta liittoumasta. Tietenkään Saksa ei hyvää hyvyyttään ollut liittoutunut suomalaisten kanssa, vaan kyse oli ennen kaikkea taktikoinnista. Osa suomalaisista sotilasjohtajista suhtautui saksalaisiin kylmästi. Kuitenkin Suomessa olevien saksalaisten ja suomalaisten välillä vallitsi myös hyväkin henki ja toveruus. Lapissa oli enemmän saksalaisia sotilaita kuin paikallista alkuperäisväestöä, sillä lappilaisten kotiseutuja eivät puolustaneet kotimaan sotavoimat, vaan ne oli jätetty saksalaisten joukkojen kontolle suomalaisten keskittyessä Karjalaan. Vaikka saksalaiset vaativat pohjoisen itärajan asukkaiden evakuoimista, Suomi ei toteuttanut evakuointeja vielä tuolloin mahdollisesti strategisista syistä. Yli 100 000 ihmistä koskevat evakuoinnit aloitettiin vasta syyskuussa 1944, jolloin saksalaiset avustivat pohjoisten alueiden asukkaita siirtymään Ruotsiin ja muualle Suomeen.

Lapin sodan kulku ja seuraukset

Hitlerin joukkojen koettua karvaat tappiot Stalingradissa saksalaisia sotajoukkoja johtanut sotamarsalkka Friedrich Paulus antautui helmikuussa 1943. Suomi aloitti tuolloin omat pyrkimyksensä irrottautuakseen jatkosodasta. Rauhanoppositioksi kutsuttu, 33:sta suomalaisesta kansanedustajasta koostuva ryhmä vaati Suomen sotapolitiikan vaihtamista rauhanpolitiikaksi. Suomen poliittisen ilmapiirin ja Saksan kokemien tappioiden vuoksi saksalaiset suunnittelivat vetäytymistä jo ennen kuin Neuvostoliitto vaati Suomen puhdistamista saksalaisista joukoista venäläisten rauhansopimuksen ennakkoehdoissa. Niiden mukaan Suomen oli katkaistava välinsä Saksaan, vaadittava saksalaisia sotilaita poistumaan Suomesta 15.9.1944 mennessä ja vangitsemaan määräajan jälkeen maahan jääneet saksalaiset liittoutuneille, käytännössä Neuvostoliitolle luovuttamista varten. Saksan vetäytymissuunnitelma Operaatio Birke käynnistyi 3.9.1944 Suomen eduskunnan myönnyttyä äänestyksessään rauhansopimukssen ennakkoehtoihin toisena päivänä syyskuuta. Alkuun suomalaisten tarkoitus oli antaa saksalaisten vetäytyä rauhassa pohjoisen kautta, mutta Moskovasta painostettiin aloittamaan varsinaiset sotatoimet, jotka alkoivat suomalaisten maihinnoususta Torniossa. Vetäytyessään saksalaiset polttivat suurimman osan lappilaisista kylistä ja kaupungeista. Sota päättyi 27.4.1945.

Lapin sota jätti jälkensä sekä alueisiin että niiden ihmisiin. Rakennuskannan tuhoutuessa hävisi mittavasti lappilaista kulttuuria. Lapin jälleenrakennus vei vuosia, joiden aikana evakosta ja sodasta palanneet joutuivat ankariin olosuhteisiin tuottamattomillekin maille elinkeinonsa menettäneinä. Saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten naisten kanssakäynneistä syntyneet jälkeläiset joutuivat myöhemmin kärsimään saksalaisiin kohdistuvasta vihamielisyydestä. Lapin sota on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka sen merkitys Suomen itsenäisyyden säilymiselle on merkittävä. Paikalliseen väestöön ja kulttuuriperimään Lapin sota jätti pysyvät jäljet.