Suomen talvisota 1939-1940

Suomen taistellessa Neuvostoliittoa vastaan nuori ja pieni valtiomme osoitti sinnikkyytensä, josta syntyi kansallisen yhtenäisyyden käsite “talvisodan henki”.

Sodan uhka häälyi Suomen yllä vuosia ennen hyökkäystä

Suomen joutuminen sotaan suurvalta Neuvostoliittoa vastaan 30.11.1939 ilman sodanjulistusta tuli hirvittävänä yllätyksenä koko kansalle. Maanpuolustuksen näkökulmasta sota Neuvostoliittoa vastaan oli odotettavissa, sillä Suomen ja Ruotsin välisen Ahvenanmaata koskeneen kiistan ratkettua Suomen ainoa mahdollinen vihollinen oli Neuvostoliitto. Sodan uhka oli muutenkin tiivistynyt Euroopassa vuosien ajan Hitlerin luotsattua kansallissosialistit valtaan Saksassa 1933-1934 ja Saksan sanouduttua vuonna 1935 irti Versailles’n rauhansopimuksesta, joka oli solmittu vuonna 1919 ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Useat valtiot pyrkivät turvaamaan rauhaa sopimuksin ja liittoumin. Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen vuonna 1932, kun Neuvostoliitto tähtäsi rajojensa suojelemiseen Ranskalta ja Iso-Britannialta. Suomessa oli silti alettu valmistautua sodan mahdollisuuteen kouluttamalla kotimaisia sotavoimia nimenomaisesti Suomen olosuhteet huomioon ottaen. Sota-ajan poikkeuslainsäädäntökin oli lähes valmis, kun sota Neuvostoliittoa vastaan lopulta syttyi. Ennen sotaa oli Suomessa nojattu toiveikkaaseen strategiaan, jonka mukaan vastarinta viivyttäisi hyökkääjää muiden länsimaiden ehtiessä rientää apuun. Suomi joutui kuitenkin taistelemaan yksin murskaavan ylivoimaista Neuvostoliittoa vastaan.

Sodan syyt

Neuvostoliitto ehdotti Suomelle keväällä 1938 sopimusta, jonka ansiosta Saksa ei voisi hyökätä Neuvostoliittoon Suomen kautta. Suomi halusi pitää kiinni puolueettomuudestaan, eikä sopimusta syntynyt. Saksa hyökkäsi Puolaan 1.syyskuuta 1939, johon vastaukseksi Ranska ja Iso-Britannia julistivat sodan Saksaa vastaan. Neuvostoliittoa vastaan Länsivallat eivät julistaneet sotaa, vaikka Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17.9. jakaen maan Saksan kanssa. Neuvostoliiton puolustuksen kannalta oli tärkeää varmistaa, ettei maata uhattaisi Suomen kautta, joten suurvalta vaati saada perustaa sotilastukikohtia Hankoniemeen. Tässä vaiheessa Suomessa varustauduttiin sodan mahdollisuuteen julistamalla yleinen liikkeellepano ylimääräisen maanpuolustusharjoituksen nimissä. Saadakseen syyn hyökkäykselleen Neuvostoliitto syytti 26.9.1939 Suomen tykistön ampuneen rajan yli Mainilan kylässä ja surmanneen puna-armeijalaisia. Diplomaattisuhteet Suomeen katkaistiin 29.9.1939. Neuvostoliitto hyökkäsi koko Suomen raja-alueen leveydeltä heti seuraavana aamuna.

Suomen talvisota seurauksineen

Lähtö rintamalle oli shokki, johon harva suomalainen pystyi henkisesti todella valmistautumaan. Heti ensimmäisenä päivänä sodan todellisuus iski Suomeen laajojen pommitusten myötä. Vaikka valmisteluja oli tehty, Suomi oli tilanteessa, jossa kova todellakin laitettiin kovaa vastaan. Suomalaisten legendaarisista taisteluista Raatteen tiellä, Suomussalmella ja Tolvajärvellä kerrotaan talvisotaa käsittelevässä kirjallisuudessa. Jäämeren ja Laatokan välisellä rintamalla taisteltiin menestyksellisesti, mutta ylivoimaisesti varustellun Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannaksella pakotti Suomen ankarin ehdoin rauhansopimukseen. Talvisota vaati 67 000 suomalaisen hengen. Suomi menetti rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti Karjalan kannaksen, Laatokan Karjalan, alueita Kuusamosta, Petsamosta ja Sallasta sekä suurimman osan Suomenlahden ulkosaarista. Menetettyjen alueiden väestö evakuoitiin Suomen puolelle, jossa muutokset vaikuttivat asumisoloihin, elintarvikkeiden saantiin sekä työoloihin, kun naiset irtisanottiin miesvaltaisilta aloilta, jotta rintamalta palaaville miehille saatiin työtä.