S A U N A T A R I N A T

 

<
 

 

Se kaikkien aikojen ensimmäinen rauhanturvaajasauna 
’Ja sauna myö rakennettaa sinne Egyptii ainakii’, sanoivat kotkanpojat Åke Nykänen ja Matti Rasi palatessaan ilman siipii kotilomalta Merikasarmille juuri ennen Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Komppanian lähtöä. ’Kotkanpoikii ilman siipii’ oli muussa Suomessa tuntematon sanonta kun Junnu Vainio oli vasta 19-vuotias.
 
Alkuaika oli kiireistä Port Saidissa eikä saunaa ehtinyt oudoissa oloissa paljon kaivata. Englantilais-ranskalaisten miehitysjoukkojen vetäydyttyä Port Saidista 23. päivä joulukuuta 1956 tilanne kaupungissa rauhoittui ja YKSK siirtyi kanavan toiselle puolelle Port Fuadin kaupunginosaan ja majoitettiin tyhjiksi jääneisiin kanavahenkilökunnan taloihin.
 
Ne olivat uusia, hyvälaatuisia rakennuksia.  Huoneet tulivat täyteen kenttäsänkyjä mutta majoitukseen oltiin kovasti tyytyväisiä. Komppanian tehtävänä oli vartioida kanavan raivauslaivaston aluksia.
 
Tammikuun ensimmäinen lauantai oli rauhallinen päivä ja kotkanpojat Åke ja Matti sekä Jaakko Laiho Lahdesta heräsivät aamulla myöhään kun ei ollut vartiovuoroakaan. Kymmenen aikoihin jollekin heistä valkeni, että nythän on lauantai. Ja saunapäivä!  Nyt toimeksi!
 
Kiireesti kiertämään uusia taloja josko jostakin löytyisi huone, johon voitaisiin rakentaa sauna. Yhden katolta löytyi pyykkitupa. Pyykkipata oli kadonnut mutta tulisija ja savupiippu olivat jäljellä. Lattialle oli betonista valetut isot pyykkialtaat ja pesutupaan tuli ja meni vesi. Kiireesti etsimään lisää tarvikkeita. Läheiseltä verstaalta iskuryhmä löysi paksun rautalevyn, joka pantiin padan paikalle ja siihen sitten tulisi kivet päälle. Tiedusteluryhmät lähetettiin etsimään kiuaskiviä ja polttopuuta ja kirvesmiesryhmä Matti Rasin johdolla alkoi rakentaa lauteita pesualtaiden päälle. Lauteet valmistuivat, polttopuita löytyi ja kiuaskiviä keräiltiin pihapiiristä. Rikkipitoisina ne paukahtelivat kiukaassa.
 
Sauna valmistui suurella innolla ja iltapäivällä kahden aikoihin rakentajat menivät ensimmäistä kertaa löylyihin.
Todettiin, että mainio sauna oli saatu ja hyvät olivat löylyt. Egyptissä oli oltu ilman saunaa 26 päivää. Saunalla
olikin tämän jälkeen runsaasti käyttöä.
 
                                           
                                                  Saunan rakentajat. Kuva Jaakko Laiho
 
Saunan laadun virallinen tunnustus saatiin Lähi-Idän valvontajoukkojen korkeimmalta taholta pääsihteeri
Dag Hammarskjöldin sotilaallisen neuvonantajan kenraalimajuri A.E. Martolan vieraillessa Port Saidissa ja
Suomen komppaniassa 9. päivä tammikuuta.  Kenraali Martola tarkasti majoituksen ja kiersi kaikki tuvat. Hän
halusi tutustua myös uuteen saunaan ja komppanian päällikkö majuri Uolevi Kettinen esitteli saunan kenraalille.
Sen jälkeen kenraali Martola ja suomalainen yhteysupseeri everstiluutnantti Björn Kontiopää menivät kylpemään. Kenraali Martolan brasilialaiselle adjutantille majuri Cavalcantille sauna oli ennen näkemätön ja järkyttävä juttu
ja hän pyysikin kohteliaasti lupaa saada jäädä pois saunasta. Kenraali myönsi luvan.
                                
                                            
                                                                        
                                       Kuvat: Mikael Andersson
 
Saunan jälkeen oli kenraalin hymy herkässä. YK:n päämajassa New Yorkissa ei tainnut olla saunaa eikä
pääsihteerin sotilaallisella neuvonantajalla varmaan ollut aikaakaan saunassa käyntiin Suezin kriisin ollessa kuumimmillaan.
 
Saunaa käytettiin Port Fuadissa uutterasti mutta sitten tuli lähtökäsky. Tammikuun lopulla YKSK siirtyi
400 km moottorimarssilla pitkin kehnoja sorateitä erämaahan El Toriin Siinaille ottaakseen vastaan demar-
kaatiolinjan vartiotehtävät intialaiselta laskuvarjojääkärikomppanialta.
 
Kuorma-auton pressun alla kyyhöttävät Port Fuadin saunanrakentajat jupisivat rynkytyksen ja hiekkapölyn
seassa: ’Saunaa myö ainaskii ruvetaan rakentamaan sinne ihan het’. Lattialla pomppi se Port Fuadin saunasta
mukaan evakuoitu rautalevy. Sille olisi taas käyttöä.
 
Åke Nykänen ja Jaakko Laiho
Tietoja yhdisteli Jorma Reinimaa
   
 
 
”Vaneria Siinaille!”
Taru kertoo että joskus 1970-luvulla johonkin Siinain arokomppanian poselle piti rakentaa sauna.
En muista minne. Materiaalista oli kuitenkin huutava pula. Eräs lahtelainen (?) pioneeri
oli miettinyt asiaa yön yli ja sitten välähti!
 
Hän kirjoitti kortin, jossa osoiteriveillä luki: Herra Ensio Kutsetti Lahti Finland
"Olkaa hyvä ja lähettäkää minulle yksi nippu vaneria. Pitää rakentaa pojille sauna.
Minulla ei ole vara sitä maksaa, mutta sinulla on!"
 
Parin viikon kuluttua saapui huoltolennolla nippu vaneria. Lähettäjänä oli kukas muu kuin 
Enso Gutzeitin Lahden tehtaan iso johtaja!
 
Tämän jälkeen Siinailla kiersi pitkään vitsi: "Herra Ensio Kutsetti, lähettäkää minulle yksi vaneri!"
 
Veikko Makkonen alias makoukko
   
 
 
Puolalaiset löylynlyöjinä Suezilla Komentajan saunalla.
 
Lääkintäjoukkue sai luvan kutsua itävaltalaiset ja puolalaiset virkaveljensä sauna-briefinkiin. 
Hyvien pihvien ja useiden oluiden ja puolalaisen vodkan jälkeen siirryimme saunatiloihin.
Sauna oli lämmitetty tosi kuumaksi.
 
Selitimme kaikille saunojille, että punaisessa astiassa on kuumaa vettä:  ”Heittäkää siitä vettä kiukaalle kun haluatte lisää lämpöä”.
 
Sinisessä astiassa on kylmää vettä. Heittäkää siitä astiasta, kun haluatte viilentää saunan lämpöä.
Pienessä pirskeessä kun olimme, vettä lensi kiukaalle vain punaisesta astiasta. Sitten jollekin puolalaiselle sanitäärille tuli kuuma! Hän vippasi hätäpäissään koko sinisen astian sisällön kiukaalle. Nousi vielä seisomaan lauteille ja päästi suustaan "AAAHHH!"
 
Hetkeä myöhemmin koko arvoisa, monikansallinen Hospital-porukka syöksyi lauteilta alas ja ulos.
Vain tämä "viileä saunoja" jäi lauteille, kunnes tajusi jekun.
 
Veikko Makkonen alias makkoukko
   
   
Asteet oikein
 
Vuonna 1982 UNDOFin esikunta sijaitsi vielä Damaskuksessa.  Esikunnan viereisen talon katolle, talo oli sekin esikunnan käytössä, rakennettiin esikunnan vanhan saunan rippeistä ja Finbatista saadulla materiaali- ja työavulla kelpoinen sauna. Vilkkaasta ilmatoiminnasta johtuen se maalattiin naamioväreillä.
 
Sauna sai suurta suosiota myös muidenkin, kuin suomalaisten keskuudessa. 
 
Eräänä päivänä suomalaisilla oli taas puolalaisia vieraita.  Iloista iltaa vietettiin, ja illan päätteeksi vieraille jaettiin sauna-diplomit. Niihin tuli avokätisesti merkittyä, että oli nautittu sanan lämmöstä 140 asteen löylyissä.
 
Meni muutama päivä,  kun eräs puolalainen kapteeni, joka oli aikaisemmin ollut vieraanamme, tuli luokseni vierailullaan saamansa sauna-diplomi mukanaan:
 
"Satuin näkemään, että kavereille oli kirjoitettu saunan lämmöksi 140 astetta C".
 
 Kapteeni näytti diplomiaan:
 
" Voisiko tähänkin korjata lukemaksi  saman asteluvun?" kapteeni kysyi naama pokerina.
 
Niinpä kirjoitin uuden diplomin, johon 100:n Celsiuksen sijaan  oli laitettu 140 astetta C. 
 
Kansojen välinen ystävyys taas vain syveni!
 
do
   
 
 
Sauna Damasiin esikunnan katolle 1982
 
Elettiin vuotta 1982 Golanilla, jolloin olin Camp Ziovanissa viestin varakaliffina (sähkömies). Sain komennuksen Damascukseen tekemään vartioporukalle sähkösaunaa. Paikka oli Mezen  varrella.
Keräsin pataljoonasta niin paljon sähkökamaa kuin löysin. Mukaan tuli  mm. vanha 9 kW:n kiukaan raato, joka oli jossain hylkykasassa. Ajattelin kuiteskin, että eiköhän se kasaan kursita. Täytyihän heimoveljille sauna saada.
No, ei muuta kun työkalut ja kamat mukaan ja menox kohti Mezeetä Damasiin. Olikohan se paikka joku esikunta. Kerppoja ja MP:n hemmoja (muistaakseni Kanadalaisia) siellä oli ainakin riittävästi. MP:lla oli siellä ainakin hyvä miehitys.
Suomalaiset vartiojääkärit olivat nostaneet jonkun puuvajan sen toimistorakennuksen katolle jota vartioivat. Olivat myös kyhänneet  jonkinmoiset lauteet sinne. Mun homma oli virittää sinne kiuas ja tietty sähköt.
Kiukaan osat, muistaakseni ohjauskellon ja ohjauskontaktorin löysin ihmeen helpolla Damasin sukeilta. Sähkön saanti sinne katolle olikin vähän pahempi rasti.
Pitkän etsinnän ja neuvottelujen jälkeen löysin tarpeeksi paksun syöttökaapelin. Se oli Kanadalaisten MP:n radiohuoneen syöttö. Etusulake riitti just joko radioaseman pyöritykseen tai saunomiseen, mutta ei molempiin yhtäaikaa. Siis taas neuvoteltiin.
Onnekx kanuskien silloinen MP-päällikkö (muist.kapteeni) oli pelimies ja suostui kompromissiin. Sovittiin, että saunottiin vain silloin, kun radioasema ei ollut päällä. Muuten "ähly sulakkeet" olis palanut. Tein ainakin puolitoista päivää töitä, että sain sen kiukaan toimimaan.
Ei muuta kun kiuas kuumaks ja heinäkengät kylmäks.
Voit olla varma,että mulla oli sinä iltana kavereita. "Baari" ja piikki oli auki ja tunnelma oli leppoinen.
Muistan vielä, että oli muutamia sääntöjä katolla ollessa. Muun muassa ylävartalo paljaana tai varsinkaan munasiltaan ei saanut mennä lähelle "kaidetta". Ähly-fatimat olivat vähän paljon liian kiinnostuneita meistä silloin niin komeista figtereistä....Hiano keikka.
 
Kari Antero Koivisto
   
 
 
Saunan teossa Suomen lähetystössä 1982
 
Tämäkin on 1982 kevättalvea.
Israelissa oli Suomen suurlähtystö, johonka silloinen lähettiläs halusi myös saunan. Sauna tehtiin siis. Paikka oli takapihalla oleva puutarhavaja. Se oli pikku ongelma, koska vaja oli n. 50 metrin päässä sulaketaulusta.
En silloin oikein osannut laskea kaikkia jännitteen alenemia yms. joten päätin laittaa niin paksua  kaapelia ,että varmaan riitti.
Sähkökiuas muistaakseni tuli patalioonan kautta. Muut tarvikkeet ostin Tel Avivista. Mulla oli repsikkana suurlähettilään poika. Poika oli humaani porvariperheen pitkätukka, mutta muuten ihan ok.
Ylläpito oli siellä ruhtinaallinen. Asuin muistaakseni länsisiivessä sinisessä huoneesa. Oli se aika hianoo noin parakkimajoituksen jälkeen. You know, lähes pappis läyhyy...

Keittiöhenkilökunta kysyi vaan, että moneltako HERRA haluaa aamupalan ja monenko minuutin egut? Se oli ÄIJÄÄ 23-vuotiaalle suomikäiverölle.
No joo. Back to bisnes. Mulla meni siinä siis pari-kolme päivää. Eihän mulla ollut kauhea kiire pataljonaan.Mä soitin kuitenkin Camp Zivaniin ja kerroin tilanteen. Muistan kun kapteeni Lindström vastas puhelimeen OPS:ssa.
Esittäydyin "Täällä Koivisto Israilin suurlähetystöstä"
Lindström vastaa: "Herra Koivisto"
Sitten multa petti pokka ja esittäydyin uudelleen - "täällä ylikersantti Koivisto"
Lindström:"Koivisto per..... niin missä sä olet?"
"No täällä lähetystössä"
Lindström:"Mitä sä siellä teet?"
No mä selitin tilanteen ja sain jatkoaikaa hommalle. Perhe sai taas saunan ja Kari Antero hienon kokemuksen.
 
Kari Antero Koivisto
   
 
 
Nokisutarit asialla
 
Sattuipa taas kerran Libanonissa, kun alkuaikojen kiuas oli vankkatekoinen ja ilman
minkäänlaista nuohousluukkua.
 
No, nuohousvuorossa olevat kaksi faitteria keksivät tietysti keinon,  jolloin ei tarvitse raahata rumilusta ulos.
 
Toinen kaatoi katolla savupiipusta bensaa ja toinen uskalikko tsiikasi uuniin, milloin rupeaa tippumaan, niin tuikkaa tulen!
 
Karmea bensan löyhkä täytti tietysti saunan ja muut arkajalat menivät pihalle tätä ihmettä seuraamaan. Kohta tömähti ja tulenlieskat pyrkivät joka rakosesta ulos.
 
Hetken päästä ovesta saapui uskalikko naama punaisena ja tuumasi:
"Se oli pojat paukku se". "Mutta lähti kyllä tuhkatkin pesästä!"

R.Ruhanen
   
 
 
Sauna ja rauhanturvaaja ovat erottamattomat
 
 
  Saunan merkitystä ei suomalaisille yleensä tarvitse perustella. Muinoin saunat kuuluivat kiinteästi elämän menoon. Saunoissa synnyttiin ja sieltä lähdettiin viimeiselle matkalle. Oli siis täysin luonnollista, että kun suomalaiset lähtivät ensimmäiseen operaation vuonna 1956 saunat olivat mukana. Yleensä sauna ei tullut uuteen operaatioon toisessa portaassa, vaan se oli mukana jo etukomennuskunnassa. Turun Yliopiston kulttuurin tutkimuslaitoksessa tehtiin 1993 Pro Gradu-työ suomalaisten YK-joukkojen saunaperinteistä ja kulttuurista. Tutkimus oli jatkoa jo vuonna 1988 tehdylle työlle. Tätä tutkimustyötä tuettiin kartoittamalla UNDOF:n suomalaisen valvontajoukot saunat ja -tavat.
 
  Oli tietysti täysin mahdotonta lyhyesti kuvailla faittereiden ja saunan suhdetta kokonaisuudessaan, mutta hyvä raportti syntyi. Tässä jutussa yritän kertoa näistä lämpimistä suhteista todellakin vain Golanin operaation osalta. Tuossa operaatiossa palveli vuosina 1979- 1993 noin 6000 rauhanturvaajaa. Vuoden 1992 lopulla Golanilla operoivan suomalaisen valvontajoukon vahvuus oli noin 350 sotilasta. Kirjanpitoon kuului  27 saunaa, joilla kaikilla oli oma historiansa ja perinteensä. Joukon komentajana saunoin niissä kaikissa. 
 
  Omien saunojen lisäksi suomalaiset olivat huolehtineet myös siitä, että Israelin ja Syyrian suurlähettiläillä oli saunat käytössään. Lisäksi oli huolehdittu suomalaisten sotilastarkkailijoiden tarpeista rakentamalla heille yhteensä kolme saunaa Jerusalemiin (vanha Mac-Housen sauna vastapäätä Hotelli American Colonya , UNTSO:n COS:n sauna ja Golanilta siirretty, kuljetusjoukkueen sauna - molemmat sijaitsivat Goverment Housessa). Myös Tiberiakseen, Nahariyaan  ja Gazan YK-klubille oli rakennettu saunat. Tämän lisäksi pyrittiin aktiivisesti levittämään saunatietoisuutta myös UNDOF:n joukkojen keskuuteen. Kanadalaiset, puolalaiset ja itävaltalaiset olivat oppineet saunan käytön siinä missä OGG:ssa palvelleet sotilastarkkailijat.
 
Esikunta- ja huoltokomppanian saunat
 
  Tiettävästi ensimmäinen sauna pystytettiin Golanille vuonna 1979. Se oli 1.jääkärikomppanian telttasauna, joka sijaitsi vartioasema 60:llä. Muiden saunojen rakentamisjärjestyksestä ei ole säilynyt dokumentoitua tietoa, mutta pataljoonan komentajan ensimmäinen sauna siirtyi joukon mukana Siinailta Golanille. Komentaja sai uuden, puulämmitteisen  saunan 7.9.1989. Rakentajana oli pataljoonan pioneerijoukkue. Siinailta tuotu vanha sauna siirrettiin 1.JK:n saunaksi ja sai nimen ”Jussi”. Joulukuussa 1993 Jussi luovutettiin toimintakuntoisena puolalaisille ja oli vielä käytössä ainakin vuonna 2005. Komentajan sauna myytiin UNDOF:lle käypään hintaan. Molemmat pyöröhirsistä rakennetut saunat olivat tietysti aikoinaan Suomesta toimialueille lähetetty.
Kuva 1 Komentajan sauna Camp Ziouanissa tammikuussa 1993.
 
 
  Komento- ja huoltojoukkue käyttivät päivittäin samaa, kerosiinilämmitteistä saunaa. Tilaa oli kuitenkin riittävästi. Viestijoukkueen sauna oli lämmin myös päivittäin, mutta puukiuasta käytettiin vain kerran viikossa. Sauna oli esikunta-alueen nähtävyys. Sen löylyhuoneessa voi katsella kuutta eri televisiokanavaa, kuunnella stereoita tai tyytyä vain heittelemään vettä kiukaalle. Tämän saunat kuuluisimmat vieraat olivat Lapinlahden linnut.
 
  Pioneerisauna oli tietysti myös lämmin päivittäin. Viikonloppuisin, juhlapäivinä ja vieraiden kunniaksi lämmitettiin puukiuas. Saunassa oli painokytkimellä varustettu kastelujärjestelmä, jottei rankan työpäivän jälkeen tarvinnut enää rasittaa itseään löylynheitolla. Sauna erikoisuus oli sen oleskeluhuoneen sisäkatto. Se oli vuorattu Budweiser – oluttölkeillä, joita oli 1827 kappaletta.
 
  Naisilla oli oma saunansa ”Missilässä.”  Rakennuksessa majailijat alun perin ensin upseerit ja sitten osa komentojoukkuetta. Rakennus muuttui naisten majoitukseksi 12.12.1991. Rakennuksen vieressä oli erillinen rakennus, joka oli peräisin 1970- luvulta ja ainakin osittain palanut kertaalleen. Siinä sijaitsi naisten sauna. Paikka oli tärkeä sosiaalinen tapaamispaikka, sillä naiset työskentelivät eri pisteissä esikunnan alueella. Vip- vieraita oli aikojen saatossa vieraillut saunassa paljon. Eräs viimeisimmistä oli puolustusministeri Elisabet Rehn vuonna 1993. Myös kanadalaiset naiset saivat tutustua saunakulttuuriin Missilän saunanlauteilla. 
 
  Erillinen upseerimessi valmistui esikuntakomppanian alueelle vasta vuonna 1992. Messin yhteyteen rakennettiin sauna. Tarina kertoo, että vaikka rakennuksen pystyttäminen ei sujunut ongelmitta, siitä tuli koko alueen läyhyin paikka. Rakennusvaiheen historia on tallessa, mutta vaatisi kokonaan oman juttunsa. Mainittakoon, että UNDOF:n komentaja käytti tätä rakennusta muutaman kerran omiin edustustarkoituksiinsa.
 
  Kuljetusjoukkueen sauna tunnettiin nimeltä Pasi. Saunan ainutlaatuista historiaa on kuvattu seuraavasti: ”Sauna syntyi Siinailla suomalaisten jääkärien ammattitaidon näytteenä joskus 1970 – luvulla. Puutavara saatiin lainaamalla egyptiläisiltä painekyllästettyjä, Suomesta tuotuja puhelinpylväitä, jotka olivat hyljättyinä jätetty viitoittamaan tietä Suezilta Sharm el Sheikiin. Israelilaiset olivat alueen vallattuaan katkoneet yhteydet. Osa pylväistä saatiin ei kenenkään maalta  ja osa noudettiin israelilaisten puolelta loitontamisvyöhykettä yhteisymmärryksessä heidän kanssaan.”
 
  UNEF II:n mandaatin päättyessä sauna muutti joukon mukana Golanille, jossa se oli toiminnassa 14 vuotta sijaiten kahdessa eri paikassa. Finbattin kotiutuessa joulukuussa 1993 sauna myytiin UNTSO:lle 100 dollarille. Ostajan edustajana oli pitkäaikainen YK-veteraani, Chief Security Officer Mauri Mikola. UNTSO sijoitti 1000 dollaria saunan erillisiin pukeutumis- ja pesutiloihin. Pataljoona lupautui viimeisenä työnään pystyttämään saunan kehikon Government Housen pihalle. Sauna on tiettävästi edelleen käytössä.
 
 
Kuva 2  Kuljetusjoukkueen sauna on pystytetty Jerusalemiin joulukuussa 1993. Pukeutumis- ja pesutilat ovat rakenteilla. UNTSO:n palkkaama paikallinen työvoima sai sauna valmiiksi siten, että saunan avajaiset voitiin  pitää vappuaattona 1994. Suomalaisia rauhanturvaajia edustivat tuolloin paikalla lomaillut ev Heikki Holma ja UNDOF:n viimeinen suomalainen, evl Lauri Ovaska.
 
1.Jääkärikomppanian saunat
 
  Komppanian komentopaikalla (vartioasema 60) oli kaksi saunaa. Jussi sauna on jo esitelty, mutta mainittakoon, että se oli ainoa hirsisauna koko pataljoonan alueella, johon oli sisäänrakennettu takka. Damasin suomalainen saunaseura kokoontui siellä usein suurlähettiläs Arto Kurittun johdolla. Toinen sauna sijaitsi keskeisellä paikalla vastapäätä operaatiokeskuksen bunkkeria. Sitä laajennettiin vuonna 1993 edustaen sen jälkeen varsin toimivaa kokonaisuutta.
 
  Komppanialla oli 1993 komentopaikan lisäksi yhdeksän vartioasemaa ja tietysti saman verran saunoja. Kiukaat olivat pääsääntöisesti kerosiinilämmitteisiä, koska puita oli lähes mahdoton saada. Saunat oli rakennettu oleskelutilojen yhteyteen. Hygieniasta huolehdittiin myös saunoissa. Saunat siivottiin pari kertaa viikossa perusteellisesti. Jokaisella oli käytössään oma ”persalunen” ja tossut. Vieraille oli omat aluset. Komentajan alus oli helppo tunnistaa, sillä siinä luki selvällä suomen kielellä ”päin komman p...”  Saunat olivat uusimmilla vartioasemilla rakennettu samaan Makro-taloon, jossa sijaitsivat keittiö ja majoitustilatkin.
 
2. Jääkärikomppania
 
  Komppanian komentopaikalla (vartioasema 80) oli päällystön hirsisauna, joka oli tuotu Siinailta. Sen nimi oli Kerppala. Sauna lämpeni sähköllä vuodesta 1991 alkaen. Saunassa kävi useasti myös vieraita, sillä Wadi-partioon osallistujat yleensä päättivät päivän urakkansa tämän saunan löylyissä. Ahkeria saunojia olivat myös vartioasemalla majailleet syyrialaiset yhteysupseerit. 
 
  Vanha faitteri, Kimmo Vainio on seurannut tämän hirsisaunan taipaletta. Hän kuvaa kirjassaan ”Siinain hiekalta Golanin kukkuloille” saunan matkaa kolmella kuvalla. Sauna tuotiin Suomesta ja pystytettiin alun perin Abu Zenimaan Punaisen meren rannalle vuonna 1979. Sieltä se siirrettiin pataljoonan mukana Golanille keväällä 1980. Saunan tarina ei päättynyt tähän. Pataljoonan kotiuttamiseen liittyen sovin silloisen YK-toimiston päällikön. evl Bjarne Ahlqvistin kanssa, että sauna palaa Suomeen ja pystytetään Niinisaloon harjoitusposen pihapiiriin. Siellä se on nähtävänä tänäänkin.(Sauna siirrettiin 2009 Tuusulaan ja on edelleen käytössä, toim huom. Komentopaikalla oli kaksi muutakin saunaa, jotka on rakennettu paikan päällä.
 
 
Kuva 3   2.JK:n  komentopaikan saunalla 1993 vasemmalta komppanian päällikkö maj Ari  Enbom, yhteysupseeri ltn Yasser Al Saqqa ja evl Heikki Holma.
 
  Jääkärikomppanian alueella on komentopaikan lisäksi viisi vartioasemaa. Näiden saunat ja niiden -kulttuuri on lyhyesti sanottuna samantapainen kuin naapurikomppaniassakin. Vartioasema 84:n sauna oli tuotu Siinailta. Se oli palanut kaksi kertaa, muta aina kunnostettu alkuperäiseen tarkoitukseensa. Vartioasema suljettiin 1.10.1993. Sauna jatkoi matkaansa Libanoniin Tyren kaupunkiin, jossa se piti pystyttää ruotsalaisten ylläpitämään tukikohtaan (Tyre base). Käytettävissä olevan tiedon mukaan sitä ei käyttökuntoon saatu, sillä ruotsalaisen vetäytyivät Libanonista.
 
Perinteistä
 
  Kun kerran sotilaallisesti organisoidussa joukossa toimitaan, kaikki tapahtuu ohjesäännön mukaan. Vieraat saivat yleensä saunadiplomin, jossa todistettiin vieraan kestäneet yleensä 101 asteisen kuumuuden. Saunomisellekin oli tietysti laadittu pysyväismääräyksetkin. Lopuksi lainaan tähän Golanin Sauna PMK:sta muutaman kohdan.
  ”Kohta 2: Saunan ovi avataan oven kahvasta vetämällä tai työntämällä oven mallista riippuen. Mikäli joku yrittää avata työntämällä ovea, joka aukeaakin vetämällä, ovat muut palvelustoverit velvollisia auttamaan kyseistä henkilöä oven avaamisessa. Sama ohje pätee myös siinä tapauksessa, että henkilö yrittää vetämällä avata ovea, joka aukeaakin työntämällä.
  Kohta 9: Oluen käyttö shampoona on kielletty kaikissa muissa tapauksissa paitsi silloin, kun kysymyksessä on Maccabe-olut, joka ei itse asiassa ole olutta, vaan shampoota.”.
 
Heikki Holma
   
 

 

Kuva: Jorma Reinimaa
   
 
 
EUFOR/SRJBIH/LOT-7 Ilmari, Bijeljina
 
LOT-7:n saatua more-saunansa jouluksi 2004, päätti sen henkilökunta yksistä tuumin suunnitella ja teettää itsellensä asiaan kuuluvat tunnukset, lähinnä UNIFIL:n Tapiolan SK:ta mukaillen. 14.1.2005 klo 18.00 alkaen oli saunan varsinaiset avajaiset, saunanhengen nimittäminen, Ilmarin saunakunnan jäseniksi kutsuminen ja tunnusten jakaminen ensimmäistä kertaa. Käsivarsinauhat niitattiin juhlavin menoin jäsenen vasemman käsivarren ympärille.
 
 
Juhlajuomana taisi olla snapsilasillinen LOT-7:n omaksensa omimaa "Seagram's 7 crowns" (tai jotain sinne päin) viskiä. Seuraavan roottorin porukalle tämä sama tapahtui sitten joskus päivänä X.  Merkin "7" on lainattu jääkäripataljoona 27:n tunnuksesta sillä ajatuksella, että "ulkomaillahan mekin ollaan suomalaisina sotilaina, mutta vaan numerolla 7", ja kilven malli lainattu muuten vaan suojeluskuntaperinteen hengessä. 
 
Vanhan LOT-talon saunan seinässä, ja myöhemmin muuton jälkeen itse uuden talon seinässä. vastaava tunnus oli/on vanerista värkättynä. Hankittiinpa vielä em. tunnuksella varustetut puukotkin numeroituina Puukko-Pekalta  sekä karahvit ja snapsilasit paikallisesta etno-kaupasta Bijeljinasta. Tietääkseni kukaan ei ole merkkejä kantanut vormuissaan muuta kuin supakuvien ottoa varten.
- Käyttöaika/paikka: tammikuu 2005 alk. Bosnia, Republika Srpska, Bijeljina
- sunnittelija(t): LOT-7 ensimmäinen roottori 
- tekijä: Tuzlan Camp Eagle Basen merkkitehtailija 
- käsivarsinauhan leveys 100 mm
- itse merkin korkeus 75-80 mm - itse merkin leveys 55 mm
 
Timo Joki-Suikko, puukko nro 8

 

   
 
 
Jugoslavian armeijan viestiajoneuvo muuttui puusaunaksi
06.02.2004 11:26 | Kosovo
 
Sauna on kautta vuosisatojen ollut olennainen osa suomalaista kulttuuria. Tuo pyhä huone on seurannut meikäläisiä jo 1950-luvulta asti myös rauhanturvaoperaatioihin aina Siinailta Kosovoon. Suomen KFOR-joukkojen pääleirissä Camp Villessä kuumenee joka ilta toistakymmentä saunaa. Lämmitykseen käytetään sähköä, puuta tai kerosiinia. Leirin uusin sauna lämpiää sekin puulla, mutta sitä eivät kiinteät perustukset paikallaan pitele. Sauna nimittäin liikkuu moottorilla, joka on peräisin Jugoslavian autoteollisuuden kulta-ajoilta vuodelta 1971.

Kosovossa palvelevat rauhanturvaajat ovat osa Suomen puolustusvoimien nopean toiminnan joukkoa. Niinpä on luonnollista, että joukolla on käytössään myös nopeasti liikuteltava sauna. Idea nopean toiminnan saunasta nytkähti liikkeelle rauhanturvajoukon korjaamolta. Aikanaan, kun suomalaisten leiriä rakennettiin nykyiselle paikalleen 1999, löydettiin vanhasta varastorakennuksesta kolme Jugoslavian armeijan hylkäämää Zastava-viestiajoneuvoa. Yksi ajoneuvoista pidettiin harrastussyistä ajokuntoisena, tosin käyttö rajoittui leirin sisäisiin ajoihin.
Saunaprototyypin idea kypsyi hiljalleen korjaamon varaosaryhmän johtaja Jari Jokisen mielessä.
- Mietin, että mitä leirin alueella toimettomina lojuville Zastavan rungolle ja korille pitäisi tehdä. Ei niitä viitsinyt jättää nurkkiin ruostumaankaan. Pidimme pikaisen kokouksen ukkojen kanssa ja korjaamojoukkue oli valmis nopean toiminnan saunan (1971 RDS 03) toteutukseen, Jokinen kertoo hymyillen.

Panelointi
ja puukiuas

Vanha Zastavan runko ja kori tuotiin korjaamolle trukin haarukassa ja yhdistettiin toisiinsa. Korin etuosa tuulilasista eteenpäin oli jo aiemmin hyödynnetty korjaamon pation grilliksi, joten runkoa lyhennettiin, etuovet hitsattiin umpeen ja aloitettiin eristeiden, etuseinän sekä paneeleiden asentaminen. Korin erikoinen muoto aiheutti erinäisiä pulmia paneloinnissa, mutta perinteistä rauhanturvaajan kekseliäisyyttä käyttäen Zastava alkoi lopulta näyttää saunalta, tosin vain sisältä katsoen. Alkuperäistä ulkonäköä kunnioitettiin koko projektin ajan.
Helon vanha puukiuas pieneni kulmahiomakonetta ja hitsipilliä käyttäen Zastavaan sopivaksi ja sisustuksessa käytettiin perinteistä puupaneelia. Ensimmäiset savut kiukaasta saatiin 21. joulukuuta. Seuraavana viikonloppuna prototyyppi esiteltiin kenttäkokeen muodossa komppanian päällikkö majuri Eero Klemetille. Kiertoajelu leirin sisällä kiuasta tasaisesti kiusaten osoitti löylyjen olevan erinomaisen pehmeät ja kosteat.

Zaunavaksi ristitty liikkuva puusauna toimii rauhanturvaajien piristysruiskeena lähinnä viikonloppuisin. Normaaliin saunaohjelmistoon kuuluu neljä kierrosta leirin ympäri aitojen sisäpuolella. Peseytyminen on vielä toistaiseksi hoidettava kiinteissä pesutiloissa.

- Erityisesti Kosovon siviilihallintoa johtava Harri Holkeri olisi mukava saada vieraaksi Zaunavan lauteille. Harmittaa, kun puolustusministeri Kääriäisen vieraillessa Kosovossa sauna ei vielä ollut valmis, Jokinen toteaa.

Teksti: Joni Malkamäki ja Jari Jokinen
Kuvat: Joni Malkamäki
   
 
 
Saunan rakennusta  Golanilla Pos 80:llä
 
80:lle tullessani siellä oli puolivalmis lekaharkoista tehty saunarakennus, joka oli tarkoitettu miehistölle. Se oli salvostettu sisäseiniltään hirsisaunaksi. Hirret olivat paikallisia kyllästettyjä sähköpylväitä.
Pesuhuonepuolikin oli muurattu lekaharkoista. Putkiasentajana sain tehtäväksi järjestää sinne juoksevan veden ja kolme suihkua. Putkia ja -osia löytyi pioneereilta Ziwanista , mutta se juokseva vesi olikin haasteellisempi juttu. Olin kiinnittänyt huomion erääseen mustaan muovisäiliöön, joka lojui kyljellään romulaarissa. Tutkailtuani aikani tulin raahanneeksi sen sauna-raksalle. Lieriön muotoinen säiliö oli tilavuudeltaan n. kolme-neljä kuutiota, .
Hitsasin sen alle kuusimetriset jalakset ja nostatin sen pystyyn. Säiliöstä johdin putket suihkuille. Vielä piti kehittää veden lämmitin. Sen tein yksinkertaisesti savupiippuna toimivan kolmetuumaisen putken ulkovaipalle. Putken päälle hitsasin n. 200 mm:n putken, joka oli vesivaippana. Savupiipun alapäähän laitoin öljykamiinan säätäjän ja pienen kupin johon  kerosiini valui. Palaessaan savu lämmitti ohi kulkiessaan myös veden. Tällaisia lämmittimiä olin nähnyt siellä muuallakin. Keksintö ei ollut siis minun.
 
Aurinko esilämmitti säiliössä olevan veden. (Vedenjakelusta vastasi puolalainen huoltoyksikkö). Saunan valmistuttua järjestettiin tietysti Grilli-ilta. Oli oikein kunnon vihkiäiset puheineen ja kaikkineen. Sauna oli lämmin, lämmitin ei ollut kovin tehokas eikä lämmittänyt riittävästi vettä. 
 
Ainoa huono puoli oli saunan rakentamiseen käytettyjen kyllästettyjen hirsien kammottava katku.  Voimakas kyllästysaineen haju sai aikaan sen, että aamulla oli kauhea jysäri. Ei liene ollut aivan terveellistä puuhaakaan.
 
Veikko Pennala
   
 
 
Tehtaan sauna
 
Kolmoskomppanian päällikön, majuri Jukka Hyleen antama käsky oli sotilaallisen lyhyt ja ytimekäs.
- Teette komppanialle oman saunan, siten kuin asian minulle esittelitte.
 
Näin muistelee käskyn vastaanottanut ylikersantti Matti Korjansalo saamaansa tehtävää, Kyproksen taistelujen laannuttua sysyllä 1974 ja komppanian saatua oman toimintalohkon ja oupiit.
 
- Tarvikkeita ei ollut paljoakaan pataljoonan puolelta antaa, muistaakseni vähän nauloja ja kuttaperkkalasi ikkunaksi. Onneksi saunan sijoituspaikaksi valikoitui Nicosia Zone Westillä sijainneen Kokkini Trimithian kylän laidalla oleva Tehdas-OP. Alueella oli juuri sodan alla valmistunut suuri selluloosatehdas, joten lautaa ja muuta roinaa oli yllin kyllin, kunhan sen vain saisi ”ujutettua” omaan käyttöön. Paljon saimme myös tarvikkeita Yerolakkoksen farmin ja teurastamon alueilta.
 
Sellutehtaan kreikkalaisten työmiesten kanssa käydyt neuvottelut johtivat pian myönteiseen tulokseen. Sveitsistä oli saapunut juuri ennen kahinoita suuria sellulinjan koneita. Ne oli pakattu huolellisesti vahvoihin mäntyisiin laatikoihin.
 
 - Muistan lautojen ja lankkujen hienon vuoristomännyn tuoksun vielä vuosikymmenten takaa, muistelee ylirakennusmestari naurussa suin. - Alkuun puuhasimme työmaalla kahdestaan jääkäri Tapio Elfengrenin kanssa, mutta pikkuhiljaa vapaaehtoisia rakentajia alkoi ilmestyä avustamaan tässä tuiki tärkeässä projektissa. Vapaalla olevat vasaran tai sahan käyttötaitoiset ilmoittautuivat juoksujalkaa auttamaan hyvän asian puolesta.
 
Työt käynnistyivät rivakasti. Ensin piti poistaa sorkkaraudalla vanhat naulat laudoista ja sitten valita käyttökelpoiset tarvikkeet. Sahat kitisivät ja naulat kirskuivat.
 
- Eihän siitä suuren suuri tullut, lattiapinta-alaa alle kymmenen neliömetriä, muistelee Matti. - Kreikkalaiset tehdastyöläiset auttoivat kiukaan hitsaamisessa ja tarvikkeiden hankinnassa. Vesisäiliö löytyi tehtaan tiloista ja se nostettiin katolle. Tehtaalta vedettiin vesiletku, johon liitettiin vesipumppu. Näin meillä oli nostovesi katolla olevaan säiliöön. Aurinko lämmitti veden suihkukelpoiseksi, mitä nyt iltaisin lämpimästä vedestä oli hieman nuusaa.
 
Käsisuihkukin ilmestyi jostain, samoin kuin sulkuventtiili öisten tiedusteluretkien tuloksena. Sauna alkoi saada lopullisen muotonsa, näppärät timpurit naputtelivat ulkoterassin ja suihkulavan, joten kaikki alkoi valmista vihkiäisiä varten.
 
- Vihkiäisissä kunnioittivat läsnäolollaan ainakin sotilaspastori Juhani ”Jussi” Vähämäki ja päällikkö majuri Jukka Hyle, muistelee Matti. - Jussi räppäsi ensimmäisen kuksallisen vettä kiukaalle. Tosin ensimmäiset löylyt pakkasivat karkaamaan taivaalle, joten kattoa piti vielä tiivistää, samoin kuin seiniä. Raoista horotteli lämpö harakoille.
 
Sauna oli jatkuvalämmitteinen. Aamulla kiuas kuumaksi ja vesisäiliö täyteen, siinä olivat saunamajurin tehtävät. Iltapäivällä alkoi valua oupiilta ja Raffilta miehiä nauttimaan eukalyptyspuilla lämmitetyn saunan rentouttavasta tunnelmasta. Ja pääsihän siinä itse kukin samalla vaihtamaan kuulumisia epäviralliselle Kokkinin kaupan oupiille. Joskus saattoi saunareissu jopa venähtää aiottua pitemmäksikin.
 
- Tehtaan väki julkitoi melko nopeasti paheksuvan mielipiteensä, kun jääkärit oikein ilakoivat aatamin puvuissa saunan alueella, joten suihkutasanteen eteen piti rakentaa myöhemmin suoja-aita, muistelee rakennusmestari naurussa suin.
 
Vaikka sauna ei välttämättä edustanut viimeistä huutoa rakennusarkkitehtuurin alalla, eikä sijaintikaan rojuisella, punamultaisella ja joskus kuraisella alueella edustanut aivan kotimaista rantaidylliä, ei kukaan valittanut – päinvastoin. Saunassa vierailivat myös useamman kansakunnan rauhanturvaedustajat, kenraalitasoa myöten ja silloin arvomerkit jäivät taivasalle, ilmavan pukuhuoneen penkille. Saimme jopa houkuteltua kreikkalaissotilaat jalkapallon ystävyysottelun jälkeen lauteille rentouttamaan kipeitä lihaksia. Melko pian totesimme, etteivät kreikkalaiset ole varsinaista saunakansaa. Ottelu hävittiin, mutta löylykilpailu voitettiin.
 
Hyvät olivat löylyt!
 
Jääkäri Tapio Elfengren ja ylikersantti Matti Korjansalo rakennuspuuhissa.
 
Kreikkalaiset hitsasivat kiukaan, suomalaiset seuraavat silmä tarkkana
 
Saunan vihkinyt sotilaspastori Juhani ”Jussi” Vähämäki (vas.) vilvoittelemassa
 
Valmis sauna maastoutui hyvin siistiin maisemaan.
 
Teksti: Seppo Ylönen
Kuvat: Matti Majasalmi ja Matti Korjansalo
 
   
 
 
Sauna ei ole mikään kirjaston lukusali
 
Toimin pari vuotta Gazassa YK:n apulaispääsihteeri Terje Röd Larsenin henkivartijana/kuskina/yleismiehenä/ neuvonatajana/ryyppykaverina. Kerran  kävi sellainen keissi, että tultiin johonkin kokoukseen Jeruun UNTSOon ja aikaa oli. Larsenilla oli hiukan vetelä olo edellispäivän neuvottelujen venymisen vuoksi ja hän kysyi, josko hän saisi käyttää saunaamme. No tottakai, mutta pyyhkeitä ei ollut, eli tökkäsin saunan päälle. Sanoin Larsenille, että puoli tuntia niin palaan, käyn px:stä hakemassa pari pyyhettä ym.
 
Kun tuli saunalle, Larsen oli jo lauteilla löylyissä ja luki sanomalehteä. Oli apupääsihteerillä hiukan monttu levällään, kun nykäisin lehden pois ja heitin sen pukuhuoneen puolelle sen kummemmin kommentoimatta. Larsen oli hiljaista miestä ja sanoi "että kyllä minä tiedän miten saunassa ollaan, mutten arvannut, että tulet niin pian. En olisi ottanut lehteä mukaan"..
Anteeksipyytely oli vuolasta. Larsenille oli kerrottu, että sauna on meille kirkkoon verrattavissa oleva instituutio, eikä mikään perkeleen lukusali. Sanoin Larsenille että vähemmästäkin on miehiä tapettu, mutta että antaa nyt olla, kun olet norjalainen ja muutenkin mukava mies...
 
 
Mika Raatikainen