Rauhan aika Suomessa

Sotien välillä Suomi haki poliittisia linjauksiaan, vahvisti puolustustaan ja pyrki vakiinnuttamaan olosuhteensa. 1990-luvun alussa Suomi liittyi EU:hun.

Suomi sotien välillä ja niiden jälkeen

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välistä aikaa kutsutaan englanniksi termillä “interwar era”, joka ajoittuu aikavälille 1919-1940 lähteestä riippuen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vastaitsenäistyneessä Suomessa luotiin pohja valtion kasvulle ja voimistumiselle. Kansalaissodan jälkeen Suomesta oli tulossa monarkia, johon haettiin kuningasta Saksasta, mutta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan Suomen hallitusmuodoksi vahvistettiin 17.8.2019 tasavalta, jonka ensimmäiseksi presidentiksi valikoitui K.J.Ståhlberg.

Rauhan aikana saatiin aikaan sellaisia uudistuksia, jotka paransivat kansalaisten asemaa ja yhdenvertaisuutta. Ruotsin- ja suomenkielisten suomalaisten kielierimielisyyksiä saatiin hillittyä vakinaistamalla kielilainsäädännöllä Suomi kaksikieliseksi valtioksi. Kaksikielisyyden merkitys on jäänyt monelta suomalaiselta ymmärtämättä.

1920-luvulla maaudistuksilla parannettiin vuokraviljelijöiden ja maatyöläisten asemaa.

Nykyisten poliittisten puolueiden edeltäjät saivat alkunsa itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosikymmeninä ja muotoutuivat monenlaisen ääripäihinkin heilahtelevan liikehdinnän myötä. 1960-luvulla oli niin kutsutusti tapetilla taistolaisuus. Vuoden 1973 alussa Urho Kaleva Kekkonen valittiin presidentiksi poikkeuslailla. Kekkosen aikakauden jälkeen presidentin valtaa on supistettu.

Rauhan pitimiksi sopimuksia ja liittoumia

Suomi, kuten muutkin valtiot, on historiansa aikana pyrkinyt sopimuksin ja liittoumin turvaamaan niin rauhaa kuin sotien aikaista asemaansa. Sotien jälkeiset rauhansopimukset on ollut katkeraa allekirjoittaa häviäjän asemassa. Vuonna 1920 Suomi solmi Viron Tartossa sopimuksen Neuvosto-Venäjän kanssa rauhasta ja Suomen valtionrajoista. 1932 Suomen ja Neuvostoliiton välille solmittiin hyökkäämättömyyssopimus. Toisen maailmansodan jälkeen Suomella oli Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimus. Vuonna 1975 Helsingissä järjestettävä ETYK vahvisti Suomen puolueettomuutta länsimaiden näkökulmasta ja vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin. 2000-luvulla Suomen poliittinen johto vääntää edelleen kättä Natoon liittymisestä.

2000-luku – järkkyykö Suomen rauha jälleen?

Täydellistä maailmanrauhaa on tiettävästi mahdotonta saavuttaa. Rauha on hauras ja kriiseille herkkä, hajanainen tila, jonka epävakaan tasapainon järkkyminen saattaa aiheuttaa hyvin laajoja ja kauaskantoisia seurauksia. Sodankäynti voi olla suoraa ja aseellista, mutta nykymaailmassa myös sodankäynti kehittyy ja sen painopisteet muuttuvat. Sotatoimet eri puolilla maailmaa ovat pakottaneet suuret ihmisryhmät liikkeelle. Useissa niistä maista, joihin muuttoliike suuntautuu, on jo ennestään hankala taloustilanne, jota muutokset rasittavat entisestään. Kulttuurien väliset erot aiheuttavat omat yhteentörmäyksensä. Eräänlaista ainakin näennäisesti aatteellista sotaa käydään nykyään valtioiden rajoista piittaamatta, kun terroristijärjestöt pyrkivät järkyttämään länsimaista järjestystä yllättävillä, siviileihin kohdistuvilla iskuilla. Tällaiset seikat ovat omiaan syventämään ihmisten välisiä negaatioita, rotusyrjintää ja ääriryhmittymien suosiota. Toisaalta kriisit yhdistävät sekä niitä ihmisryhmiä, joihin uhka kohdistuu ja vaikuttaa, että niitä ryhmiä, jotka vastustavat ääri-ilmiöitä, yleistyksiä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Suurvaltojen johtajat esittävät omaa näytelmäänsä, jossa niin kutsuttujen rivikansalaisten hyvinvointi ei toisinaan ainakaan vaikuta merkitsevän mitään poliittisen johdon tavoitellessa omia agendojaan. Mikään ei siis tavallaan ole muuttunut, vaikka maailma ja sen valtiot ja kansakunnat ovat ainaisessa murroksen ja muutoksen tilassa. Koska modernissa maailmassa globaalein taso on internet, eri tekijät pyrkivät nykyään vaikuttamaan sitä kautta muun muassa muiden valtioiden toimiin ja päätöksentekoon. Kybervaikuttamisella ja -hyökkäyksillä horjutetaan tasapainoa ja pyritään manipuloimaan toimintoja. Mielikuviin vaikuttaminen, totuuden peukaloiminen ja suoranaisen propagandan levittäminen tapahtuu median välityksellä.

Teknologian kehittyminen näkyy tietenkin myös asevarustelussa. Maailmanlopun profeettojen onkin helppo pelotella uhkakuvin siitä, millaiseen kaaokseen ja lopulta tuhoon on mahdollista syöstä koko maailma, kun ylikansoittuminen, maailmanlaajuinen resurssipula, ilmastonmuutoksen globaalit seuraukset, biologinen sodankäynti ja massatuhoaseet sekä sähköverkkojen ja tietoliikenteen lamauttaminen yhdistettäisiin.

Kuinka Suomi siis säilyttää itsenäisyytensä ja elinkelpoisuutensa nykymaailmassa? Mahdollisimman pitkälle kehitetyllä omavaraisuudella, puolueettomuudella, järkevillä liittoutumilla, vanhoista viisastuneella kaukonäköisellä politiikalla ja Suomessa elävien keskinäisen rauhan, tasa-arvoisuuden ja yhtenäisyyden vahvistamisella – sekä hyvällä onnella. Ihmiskunnalla ja maailmalla lienee yhä toivoa.